Varokaa mustaa jäätä

Takavuosina telkkarissa näytettiin syksyin keväin valistuspätkää, jossa varoitettiin mustasta jäästä. Siinä tienmutkan takaa putkahti esiin pitkäliepeinen hahmo, joka huiski luudallaan ilkeästi nauraen.

Olisi ollut valistus tarpeen tässä eräänä päivänä. Kävelin kadulla puolison kanssa reippain askelin, alla lämmittetty, lumeton kadunpätkä. En siis katsonut jalkoihini. Virhe.

Sillä yhtäkkiä lipesin ja romahdin jalkani päälle kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, kuuluvasti parkaisten. Kohdalle oli osunut puoli neliötä kirkasta jäätä. Jalka oli runtussa allani; jälkeenpäin puoliso kalpeana kuvaili, miten hurjalta nilkkani asento oli näyttänyt.

Sain siinä hiljakseen käännellyksi luuni säälliseen asentoon, ja kun toiseenkin käsipuoleeni ilmestyi laupias lahtelainen, pääsin vähitellen pystyyn. Kolhittu raajakin tuntui toimivan aivan asiallisesti. Kiittelyiden jälkeen matka jatkui, tosin huomattavasti varovammin.

Aikuisen kaatuminen on ihan eri luokan juttu kuin lapsen. Ajatelkaa nyt: kun yksivuotias tössähtää vaipalleen, pudotusta on parikymmentä senttiä. Eikä viisivuotiaskaan järin paljon korkeammalta tipahda. Sitäpaitsi, kun painoa on vain murto-osa aikuisen painosta, maan vetovoima kohtelee lasta paljon lempeämmin. Luulisin; en ole fyysikko.

Vai onko koko jutussa vain kyse suojelusenkeleistä?

Siihen nähden, millainen hulina päiväkodin pihalla joskus vallitsee, siellä tapahtuu käsittämättömän vähän onnettomuuksia. Olenkin tullut siihen tulokseen, että nopeimmat enkelit varataan niille, joilla on vähiten järkeä. Ehkä enkelien tehtävät muuntuvat ihmisen kehityksen mukaan, elämänkaarimallilla.

Monenlaiset epämääräiset ”enkelit” tuntuvat nyt olevan muodissa. Ei tämä trendi silti muuta miksikään Raamatun ilmoitusta: Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet (Psalmi 91:11). Niille oikeille enkeleille.

Ei enkeli ole lastenloru tai laimeaa estetiikkaa,

ei enkeli ole kännykkäkoru tai tunnelmarekvisiittaa;

se on suurelle vankka olkapää ja pienelle lämmin syli,

se jokaiseen lähtöön ennättää ja kantaa päivien yli –

Sen lähetti itse Jumala meille kaikille saattajaksi,

ja sinulle, pikku orava – niin arvelen – lähetti kaksi

(kun me ukit ja mummut pidetään aina pikkuistemme puolta).

Saat kasvaa ihan rauhassa! Isän enkelit pitää huolta.