Joulu lähestyy kovaa vauhtia. Ulkoiset puitteet ovat kunnossa. Lunta on satanut, maa on valkea. Jos Joulupukki tuo lahjaksi sukset, pulkan tai kelkan, pääsevät lapset kokeilemaan niitä ulos. Mutta entä sisäiset puitteet? Ovatko ne kunnossa?
Tänä vuonna mediassa ja etenkin varhaiskasvattajien erilaisilla keskustelupalstoilla on keskusteltu joulunvietosta päiväkodeissa. Varhaiskasvatussuunnitelma neuvoo meitä niin, että juhlapyhinä vältetään tunnustuksellista juhlimista, mutta perinteitä voi noudattaa. Mediaa lukiessa alkaa käydä selväksi, että perinteetkin ovat jäämässä pois. Suurin osa joulujuhlista on täysin riisuttu kaikesta uskontoon vähänkään viittaavasta. Juhlissa voidaan esittää tonttuleikki tai jokin muu esitys, ehkä joululaulu. Mutta pian niidenkin aika alkaa olla ohi. Päiväkodeissamme ja kouluissamme on myös lapsia, joiden perheet eivät lainkaan vietä joulua. Heidän lapsensa eivät voi siis osallistua edes uskonnollisuudesta karsittuihin joulujuhliin. Niinpä joissain paikoissa on jo päädytty siihen, että juhlan nimi on talvijuhla. Tai syyskauden päättäjäiset.
Haasteensa joulujuhliin ja kaikkiin muihinkin juhliin tuo se, että yhdenvertaisuuden vuoksi niille, jotka eivät osallistu perinteisten juhlien viettoon, tulee järjestää samanarvoista toimintaa. Tämä on tietenkin hyvä asia yhdenvertaisuuden periaatteen mukaan, mutta mennäänkö tässä takapuoli edellä puuhun? Jos yksi tai kaksi lasta tarvitsevat oman aikuisen järjestämään toimintaa itselleen, voidaanko enää lopuille järjestää sitä alunperin suunniteltua? Tällöin myös ne kaikki, jotka kaipaisivat perinteistä juhlaa ja joulunviettoa jäävät ilman, sillä henkilökuntaa ei ole ylimääräistä. Ja kuinka paljon vahinkoa on lapselle, joka kuulee ”Enkeli taivaan” tai näkeekuvaelmana jouluevankeliumin. Vanhemmathan kotona voivat kertoa oman näkemyksensä, jos se on eroava. Eikö tässä voisi kasvattaa suvaitsevaisuutta puolin ja toisin? Jouluevankeliumi on mielestäni tärkeä jo ihan yleistiedonkin kannalta. Kristillisyyteen kuitenkin perustuu monet maamme perinteet.
Tulen itse kodista, jossa ei uskottu Jumalaan. Minun lapsuusaikanani oli kuitenkin vielä aivan normaalia, että joulujuhlat olivat uskonnollisia ja sain niihin osallistua. Osallistuin mielelläni myös joulukirkkoon, vaikka olisin saanut jäädä poiskin. Sieltä päiväkoti- ja kouluajoilta jäi uskon siemen sieluuni itämään ja pääsi myöhemmin kasvamaan. Omassa perheessäni on aina kunnioitettu heitä, jotka uskovat. Meille sanottiin jo pieninä, että on tärkeää ymmärtää, että toiset uskovat Jumalaan ja sitä on tärkeää kunnioittaa. Ei koskaan saanut toimia niin, että olisi pilkannut tai halventanut toisen uskoa.
Tätä samaa suvaitsevaisuutta haluaisin tähän meidän aikaamme. Uskontoja ja maailmankatsomuksia on erilaisia. Kristillisyys on meidän maamme arjen ja pyhien pohjana. Olisi tärkeää yleistietoa jakaa perinteidemme pohjaa ja näkemystä siitä. Ei se tarkoita, että kunnallisen varhaiskasvatuksen tai perusopetuksen tulisi käännyttää toisia. Voisimme vain ylläpitää kulttuurista pohjaamme, sillä pian tärkeä osa muun muassa joulusta painuu unholaan.
Täällä Pääskynpesässä olemme onnellisessa asemassa. Me voimme viettää joulua perinteisin menoin. Vanhemmat ovat valinneet kristillisen päiväkodin ja kasvatuksen ja saamme jakaa joulun ilosanomaa. Ei se myöskään täällä tarkoita sitä, että käännyttäisimme toisia vaan kunnioitamme jokaisen maailmankatsomusta. Pääskynpesän kasvatus on hyvin paljon sitä vanhanaikaista suomalaista kasvatusta, jossa kristillisyys tuo mukanaan toisen hyväksymisen ja kunnioittamisen juuri sellaisena kuin hän on. Meille jokainen ihminen on yhtä arvokas ja tärkeä.
Itseäni helpottaa myös se, että Pääskynpesän joulusanoma ei ole pelottelua tontuilla, jotka tirkistelevät ja kurkistelevat, ovatko lapset kilttejä. Kukapa meistä aina kiltti olisi? On melko raskas ajatus, että lahjoja voi saada vain jos on ollut kiltti koko vuoden. Pääskynpesän joulusanoma perustuu Vapahtajan syntymään ja toivoon ja ilosanomaan. Voimme olla juuri sellaisia kuin olemme ja pyrkiä hyvyyteen ja kiltteyteen toisia ihmisiä kohtaan. Kenenkään ei tarvitse olla täydellisen kiltti.
Joulun sanoma näkyy Pääskynpesän lapsissa lapsen tasoisesti. Lapset ovat innoissaan joulusta, joululahjoista ja jännittävät. Mutta ilosanoma Jeesuksen syntymästä näkyy myös vähän joka puolella, kuten Barbie-leikeissä. ”Tää on tän Jeesus-vauvan kitara ja se harjottelee soittamaan”. ”Tän Jeesus-vauvan tukka on vähän takussa, niin mä kampaan sen hyvin”.
Ihanaa ja siunattua joulunaikaa kaikille!
Kaisa