Päiväkodin kausi on lähestymässä päätöstään ja sen huipentaa keskiviikkona juhlittavat Kevätkarkelot. Työmme ihmisten parissa on aina arvaamatonta ja tilanteet muuttuvat nopeastikin. Itse sainkin tässä kauden lopuksi mahdollisuuden työskennellä kahden viikon ajan naapuriryhmässä. Ajattelen usein, että lapset ovat pohjimmiltaan samanlaisia: lapsella on halu tehdä parhaansa, lapsi ei koskaan tahallaan ole hankala, lapsi toimii, kuten parhaaksi näkee ja niillä keinoilla ja työkaluilla, joita hänellä on. Ja silti, kaikki lapset, kuten aikuisetkin, ovat yksilöitä. Jokainen omanlaisensa, jokainen ainutlaatuisen, erityisen ihana juuri sellaisena kuin on.
Pääsin kahden viikon aikana tutustumaan toisen ryhmän ainutlaatuisen ihaniin energiapakkauksiin ja viettämään aikaa heidän kanssaan. Sain tutustua heidän maailmaansa, heidän ajatuksiinsa ja pääsin läheiseksikin. Saimme retkeillä metsässä, urheilla urheilukentällä ja käydä kevätretkellä ostamassa jäätelöä ja nauttimassa auringonpaisteesta puuhun kiiveten ja kaarnaveneitä rakentaen. Sain huomata olevani etuoikeutettu saadessani tutustua syvemmin myös tämän ryhmän lapsiin. Niin viisaita, huumorintajuisia ja vauhdikkaita ihmisenalkuja, jotka ottivat minut vastaan – toiset vähän jännittyneemmin, toiset suoraan syliin heittäytyen.
Olen usein sanonut, että minun ryhmääni ovat valikoituneet parhaat lapset (oikeastaan olen sanonut näin joka vuosi, riippumatta siitä, missä olen töissä ollut). Tämä on ollut tapani kertoa, että ne lapset, joihin saan kunnian tutustua läheisesti ollessani heidän opettajansa, ovat minulle rakkaita ja läheisiä, heistä tulee valtavan tärkeitä. Sanoessani näin en tarkoita vähätellä muita lapsia, minulla ei vaan ole ollut tilaisuutta tutustua heihin yhtä läheisesti. Nyt käytyäni vierailulla toisessa ryhmässä huomasin taas, että myös siellä ovat parhaat lapset. Kun tutustumme toisiimme, löydämme parhaat puolet toisista ja alamme ymmärtää toisiamme yhä paremmin. Tämä pätee myös lasten kanssa työskentelyssä. Tutustuessamme puolin ja toisin opimme erilaisia tapoja olla vuorovaikutuksessa. Opimme arvostamaan toisiamme, hassuttelemaan, leikkimään ja nauramaan yhdessä. Myös lapset oppivat tutustuessaan, aikuisetkin ovat yhtä lailla persoonia ja toimivat eri tavoin. Olemme kaikki yksilöllisiä ja elämässä pärjäämiseen onkin tärkeää oppia joustoa erilaisten ihmisten kanssa toimimiseen.
Aloitimme kauden syksyllä kertomalla lapsille luomiskertomuksesta ja siitä, kuinka Jumala loi miehen ja naisen. Opetamme lapsille, kuinka arvokasta Jumalan luomistyö on. Jokainen meistä on omanlaisensa, jokainen on yhtä arvokas ja tärkeä. Jokainen lapsi on paras lapsi, omana itsenään. Näin kauden lopussa haluan muistuttaa lapsen arvosta ja tärkeydestä Mari Torri-Tuomisen laulun sanoin:
”Lapsi on ilo, lapsi on pyhä, lapsi on Jumalan salaisuus. Jumalan silmissä kaunis, Jumalan silmissä kaunis.”
Kaunista kesän alkua kaikille meille ainutlaatuisen erityisille lapsille ja aikuisille!