Yksi lempielokuvistani on Maija Poppanen. Se Disneyn alkuperäinen, jossa Julie Andrews laulaa otsikon sanat. Maija Poppanen saa arjen muuttumaan jännittäväksi seikkailuksi. Elämässä on aina hetkiä, joissa kaikki ei suju kuten haluaisi. Arki on väsynyttä puurtamista, lapset ovat sairaina, työt painavat. Tuntuu, että ei ole tarpeeksi ”laatuaikaa”, omaa tai puolison kanssa.

Maija Poppanen antaa kuitenkin tälle kaikelle vaihtoehdon. Elämän voi muuttaa omalla asenteellaan. On paljon asioita, joita on pakko tehdä. Yksi tällainen on työssäkäynti, ainakin suurelle osalle meistä aikuisista. Samalla lapsille arjen pakko on mennä päiväkotiin. Päiväkodissa työskentelee ihmisiä, joilla kaikilla on oma elämä, omat kiireet, omat elämänhaasteet. Mutta päiväkodissa ei ole vaihtoehtoa, jossa työtä voisi tehdä kiukkuisena tai ärsyyntyneenä tai omien elämänhaasteiden aiheuttamassa huonossa mielessä. Päiväkodissa työn tekeminen pitää olla Maija Poppasen ajatuksen mukaista: lapsille kaikki ei ole kivaa, asioita on pakko tehdä, mutta niitä voi kuorruttaa hyvillä ja iloisilla asioilla, jotta ne tuntuvat paremmilta.

Jokainen lapsi ansaitsee päiväkodissa lähelleen hyvinvoivia aikuisia, jotka jaksavat kuunnella lasten asioita, iloita heidän kanssaaan, pelleillä, heittäytyä lasten maailmaan. Ei ole koskaan lasten syy, jos aikuisten maailmassa on kiirettä ja paineita. Lasten täytyy saada olla lapsia, luottaa ympärillä olevaan rakkauteen ja turvallisuuteen, aikuisten lämpöön.

Työkaverin kanssa ulkovalvontaa suorittaessa keskustelimme vähän aikaa sitten aiheesta. Työn ja arjen pitää olla mielekästä. On todella raskasta olla missä vaan työssä jos elää viikonlopusta viikonloppuun. Odottaen koko ajan arkipäivien ohitse menoa, odottaen talvilomaa, kesälomaa…. Elämä eletään arkena, niinä tavallisina päivinä, jolloin tehdään työtä, ollaan perheen kanssa illat, harrastetaan. Jos työ vain tuntuu pakkopullalta, josta ei lainkaan nauti – vie enemmän kuin antaa – tulee elämästä raskasta. Meillä päiväkodissa työskentelevillä tämä on erityisen tärkeää. Turvaamme toisten elämän suurimpien aarteiden päivää, emmekä voi tuoda siihen päivään omaa uupumustamme. Siis vaikka työssä on tavallaan ”pakko” käydä, kannattaa etsiä työ, jossa osaa nauttia elämästään.

Päiväkodissa saamme olla Maija Poppasen roolissa tuomassa iloa lasten päiviin. Ja voimme itsekin valita joka päivä töihin lähtiessämme, otammeko lääkkeen karvaana vai osaammeko kuorruttaa työpäivämme lasten välittämällä aidon rakkauden sokerilla, jolloin työ tuo voimaa omaankin elämään. Me Pääskynpesässä olemme saaneet upeat puitteet toteuttaa työtä tavalla, josta voi nauttia. Voimme seikkailla, hullutella, leikkiä, riehua, retkeillä, halailla, sylitellä, hiljentyä ja rukoilla yhdessä. Saamme tulla hyvinvoivaan työyhteisöön ja unohtaa karvaan lääkkeen maun.

Kaisa