Luoja ja lumenluojat

Maaliskuu. Talvi on virallisesti takana (eikä nyt aleta saivarrella termisestä talvesta). Aika näyttää, millaiseksi kevät osoittautuu. Opti- tai pessimisti – näkökulmasta riippuen – saattaa esittää, että vielä pääsiäiseksi sataa viisitoista senttiä lunta. Tai ehkä saamme valkean joulun sijaan valkean äitienpäivän. Toivon kuitenkin, ettei.

Sisälläni asuva pieni puutarhuri on nimittäin herännyt talviunesta. Se tassuttelee tiluksillaan kädet selän takana kuin Myyrä Matikainen. Tuohon kaadetun koivun tienoille pari sireenipuskaa lisää, riippupihlajaksi aikanaan aiottu rähjäke nurin ja tilalle jotain kaunista, hiukan haravointia… Pulleita silmuja! Kevätesikon lehtiä!

Ikä tuntuu oirehtivan niinkin, että into kuopia maata lisääntyy jatkuvasti. Nykyään siihen on aikaa ja mahdollisuuksia. Lastenhoitovastuu on siirtynyt seuraavalle sukupolvelle, mitä nyt mummuilua silloin tällöin. Ja onhan toki helpompi kasvattaa asioita, joilla on juuret, kuin niitä, joilla on jalat.

Lähes kaikki päiväkodin jalkatyön ulkopuolelle jäävä aika on siis omaani.

Tarkkaan ottaen ”omaa” aikaa ei ole olemassakaan. Kaikki aika on lahjaa – tai oikeastaan lainaa, sillä sitä ei voi säilöä eikä varastoida. Aika kuluu minusta riippumatta, käytinpä sen miten tahansa. Mikä sitten on viisasta ajankäyttöä, on jokaisen itse arvioitava.

Omassa arvoasteikossani kauneuden lisääminen on valtaamassa ajankäytön keulapaikkoja. Kun Jumala loi maailman, hän teki siitä täydellisen kauniin. Me olemme Luojan kuvia. Halu luoda on geeneihin kirjoitettu. On ihanaa saada käsistään irti jotain oikein kaunista ja omaperäistä, jota kukaan muu ei ole hoksannut tehdä. Omaksi ja toisten iloksi – ehkä saada siitä kehujakin. Ihan ite tein!

Paitsi että oikeasti emme kykene luomaan mitään. Ihan ite.

Kun raaputan ajatuksen pintaa, joudun toteamaan, että kaikki luomisyritelmäni, vaikkapa käsityöt, kirjoittaminen tai puutarhasuunnittelu, ovat itse asiassa vain jo kertaalleen luodun uudelleen järjestämistä. Jokainen värisävy, jokainen muoto ja materiaali on luonnosta peräisin. Luonnon lait ja järjestelmät vaikuttavat tekstin rytmeissä, musiikin soinnissa ja rakenteissa; samoin arkkitehtuurissa, tekniikassa, kuvataiteessa… Kaiken yllä ja ympärillä Luojan siunaava kosketus.

Uskon, että missä ihmiset saavat aikaan jotakin hyvää ja kaunista, sieltä ei Jumala ole kaukana. Ei Hän ole kaukana tältäkään tontilta, jolla muuan naisihminen pian taas siirtelee kasveja paikasta toiseen toteuttaen visuaalisia ideoitaan. Hän hymyilee ja antaa kaiken kasvaa. Ja hän antaa luomisen ilon, kuten pullien leipomisen ilon lapselle, jolle äiti on tehnyt taikinan. Mieleen tulee entisen hirvimiehen kehaisu: Eihän se ole suuri pala, mutta minä itse kuulin laukauksen, kun se ammuttiin!

(Ja totta puhuen pihamme varsinaiset lapiohommat hoitaa nykyisin lähin miespuolinen jälkeläinen. Ei niitäkään teini-iän tappeluita ihan turhaan käyty.)

PilviP