Kun digirajoitteinen ryhtyy kirjoittamaan blogia, hän siirtyy henkisiltä kotikonnuiltaan vieraille vesille. Se, että tulevat tuotokseni tosiaan päätyvät verkkoon, on osaavien kalastajien ansiota.Toivon, että he onkivat kuiville tekstien lisäksi myös kirjoittajan.

Tekniikkapuoli ei nimittäin ole koskaan ollut minun heiniäni. Eikä tässä vajavuudessa ole kyse vain iästä, jota kylläkin on ihan kohtuullisesti. Autokoulussakin joskus sotien jälkeen jouduin lisätunneille ennenkuin pääsin edes yrittämään ajokoetta. Kortin sain – pikkukaupungissa, kesäkelillä – mutta auton kanssa ei sinunkauppoja syntynyt. Totesin pian, että tulee halvemmaksi naida kuljettaja. (No, siihen oli tietysti muitakin syitä.)

Ehkä tämä heikkolahjaisuus on minulle hyväksi. Kaksisormijärjestelmän käyttö on niin paljon hitaampaa kuin puhuminen, että jonkinlaista harkintaa tunkee väkisin väliin. Kun suuvärkkini on koottu samanlaisista tarpeista kuin Antero Mertarannan, niin taivas varjele mitä sieltä välillä tulee.

Pääskynpesän kantajoukkoon liityin vuonna 2000. Vuosien mittaan olen juurtunut tähän yhteisöön. Sen ilmapiiri on lämmin, kutsuva, syliinsäsulkeva. Sekaan mahtuvat hiljaiset ja suulaat, eläytyjät ja analyytikot, taiteilijat ja urheilijat. Pääskynpesässä on ison ja pienen hyvä kasvaa.

Tämä palsta on perustettu alustaksi ajatuksille lapsista, elämästä, uskosta ja ihmisyydestä. Pyrin löytämään asioihin näkökulmia, joilla on merkitystä muillekin kuin itselleni.  Minulle on myös luontevaa yhdistää usko ja huumori. Koen, että ne nousevat samasta lähteestä. Toivon, etten loukkaa ketään.

Kiinassa kuulemma syödään pääskysenpesäkeittoa, jolla pitäisi olla monenlaisia terveysvaikutuksia. Sama raaka-aine on mukana näissäkin keitoksissa. Pöydän ympärillä on tilaa – tervetuloa maistamaan pääskynpesäkeittoa!

–Pilvi–