Aamulla on edessä uusi tie

Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen.

Tämä lause nousi mieleeni äskettäin. Jeesuksen vastaus opetuslapsilleen, kun nämä kummastelivat, eikö Jeesuksella ollutkaan nälkä, kuten vielä äsken. Miehet olivat pitkän kävelymatkan jälkeen käyneet torilla ostamassa ruokaa. Samaan aikaan Jeesus oli levännyt ja jutellut kaivolla samarialaisen naisen kanssa.   Tämä keskustelu sai aikaan muutoksen naisen elämässä, kuten evankeliumeissa kerrotaan.

Opetuslapset pyysivät Jeesusta syömään. Mutta hän sanoi heille: Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä. Opetuslapset ihmettelivät, keneltä Jeesus oli tällä välin ehtinyt syötävää saada.

Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon.

Jään kiinni noihin sanoihin. Jeesus on kulkenut saman matkan kuin muutkin ja taatusti ruoan tarpeessa, mutta jotenkin hän tulee ravituksi. Toteuttaa lähettäjän tahto. Olla täsmälleen siinä, mihin Jumala on tarkoittanut.

Nykyään kokemuksesta, joka vie niin mukanaan, että ajantaju katoaa ja fyysiset tarpeet jäävät taustalle, käytetään sanaa flow. Voisiko toinen ilmaus olla kutsumus?

Päiväkotityöhön on sisältynyt määrättömästi upeita hetkiä ja vahvoja merkityksen kokemuksia. Viime aikoina minun flow-hetkeni ovat kuitenkin alkaneet liittyä kauneuteen. Ympäristön kaunistaminen valtaa alaa sisälläni yhä enemmän.

Olen toiminut lastentarhanopettajana kolmekymmentäkahdeksan vuotta. En ole enää mikään tyttönen, en nuori ope, joka notkeasti kääntyilee lapsikatraan keskellä, napakasti ohjailee pieniä, lukee, leikkii ja laulaa, keksii uusia ideoita, järjestää jumpat, juhlat ja tapahtumat, hoivaa, opettaa ja eriyttää loputtoman energisenä ja samalla hoitaa kasvattajan taustatyön: suunnittelut, keskustelut, tiedottamisen, lapsilistat, kurahousut, palaverit, projektit, hankinnat, tiimityön… Joka syö lennossa, pukee vauhdissa, käy vessassa, jos ehtii.

Enää en oikein jaksa. Tässä iässä on ehkä lupa hiukan hidastaa. Vähemmän vipinää, enemmän rauhaa, katselua, pohdintaa. Keskittymistä, minkä taidon olen ollut kokonaan kadottamassa.

Äskettäin kuulin saaneeni opiskelupaikan taideteollisuusalalta. Lähden tutkimaan, mitä on tehdä käsillään jotakin, josta jää jälki. Tässä hetkessä tunnen valtavaa iloa. Taivaan Isän edessä on vähitellen vahvistunut kutsumuksen tuntu, lupaus. Saat olla mitä olet. Mene rauhassa, minä olen sinun kanssasi.

Elämä on tie. Minä olen tie, totuus ja elämä. Siunausta teille kaikille – ja kiitos!

PilviP