Jumalan hyllyt

Pienet lapset, pienet murheet, sanotaan. Meni päivä miten meni, niin illalla, kun saat lapset sänkyyn, tiedät sentään, missä he ovat.

Mutta suuri murhe ei kysy ikää eikä suostumusta. Se tulee kun tahtoo. Eteen jysähtää vuorenkorkuinen huoli, jonka edessä ahdistus lyö yli. Voima valuu käsivarsista, jalat tärisevät, pala nousee kurkkuun. Itket: olo ei helpotu. Nukut yön yli: huoli on vain odottanut, että heräät.

Mitä minä nyt teen? Apua mitä minä teen??

Tätä kysymystä Jumala odottaa. Älä tee mitään, hän sanoo. Katso minuun, minä olen tässä. Älä pelkää. Tämä asia on nyt, mutta älä pelkää. Mennään yhdessä, minä pidän kädestä. Hengitä rauhassa. Ei hätää.

Hyvinä päivinä ihminen luulee hallitsevansa elämää. Kuvitelma saa Jumalan varmaan hymyilemään partaansa. Kun näkisit, miten minä koko ajan ohjaan jokaista liikettäsi! Pysäytin tuon auton, jota et tajunnut väistää. Panin tämän ihmisen soittamaan juuri tällä hetkellä. Toimitin sen tarjouksen kaupan hyllyyn. Nostin sinulle kuumeen, että älyäisit levätä.

Elämänhallinta on Jumalan käsissä, ei ihmisen. Meille annetaan iloa ja sallitaan surua tarpeemme mukaan, jotta oppisimme luottamaan taivaalliseen huolenpitoon. Välillä annoskoko kyllä tuntuu mielivaltaiselta. Sopivat pikku huolet saavat meidät tuntemaan itsemme tärkeiksi ja herättävät kivoja hengellisiä tunteita, mutta se iso huoli pakottaa kohtaamaan ankaran totuuden: Minä en hallitse tätä juttua.

Mutta: Sinä suojaat minua edestä ja takaa,sinä lasket kätesi minun päälleni. (Psalmista 139)

Ihmiset, jotka ovat käyneet läpi suuria kriisejä, sanovat usein, että eivät vaihtaisi niitä pois. Puhe voi kuulostaa teeskentelyltä, mutta sisältää enemmän. Kriisi pakottaa pysähtymään, katsomaan uudesta kulmasta, jatkamaan matkaa vähemmän omahyväisenä. Minä en ole se, joka ohjaa tätä juttua. Tikkaat alta potkaiseva katastrofi on lahja, joka antaa elämään syvyyttä – ja yllättävää iloa. Se kutsuu kasvamaan luottamuksessa. En putoa tyhjän päälle. Minua kannattavat iankaikkiset käsivarret.

Illalla nukkumaan mennessäni ajattelen kahta hyllyä. On vaatimaton pikku hylly: omani. Sitten on iso ja tukeva Jumalan hylly. Omalle hyllylleni nostan senkokoiset asiat kuin syönkö aamukahvilla omenan vai päärynän. Jumalan hyllyllä ovat koti, terveys, raha ja työ. Kaikki läheiset ihmiseni. Ei minun tarvitse kaiken aikaa veivata rukousmyllyä estääkseni niitä putoamasta. Jumala itse pitää niistä huolen. Aikanaan Hän näyttää minulle suunnan.

Pysytellään me ihmiset vain oman hyllyn asioissa ja nukutaan yömme rauhassa!

– PilviP –

Yhtä pyydän, Vapahtaja, tänään yhtä pyydän vain:

Näytä yhden päivän matka, askel, jonka tänään sain.

Keiden kanssa, mihin suuntaan polku tänään avautuu?

Millä tavoin Isän tahto meissä tänään tapahtuu?

(Virsi 525:3)